 |
13.3. Los Angeles/Hollywood
Aamulla heräsin taas kuudelta. Kävin emailit lukemassa ja kahvikupposen juomassa. Täällä ilmanala on selvästi erilainen kuin Pebblessa tai San Franciscossa. Vuoristo ja 500 km välissä vaikuttanee asiaan. Päivän mittaan lämpötila oli 20 asteen tuntumassa. Mitä parhain peli-ilma. Tänään tosin on viiden peräkkäisen pelipäivän jälkeen ansaittu välipäivä. Varusteet saavat kuivua eilisesta sateesta.
Päivän olen viettänyt kylillä. Kiertoajelut lähtevät muutaman korttelin päästä Hollywood Avenuelta. Hop In Hop Out -lipulla pääsee parin tunnin kiertueelle ja halutessaan matkalla voi jäädä pois (16 pysähdystä) ja samalla lipulla jatkaa päivän sisällä. Punaisella kaksikerroksisella bussilla, jossa ylempi kerros oli avonainen, kierrettiin elokuvista tuttuja paikkoja. Sain oikein tärkeää informaatiota mm. ensimmäisestä gogo -baarista (Gordie Hawn esiityi siellä myös), Rodeo Driven (Beverly Hillsissä) maailman lukumääräisesti merkittävimmästä merkkiliikekeskittymästä, hotellista jossa Pretty Woman (pääosissa Richard Gere ja Julia Roberts) kuvattiin, Universal Studiosta, China Theaterista ja lukuisasta muusta asiasta. Olo oli aluksi, ettei voisi vähempää kiinnostaa, mutta hiljalleen sitä alkoi kuunteleen. Oikein miellyttävä päivä.
Huomenna pelaan aamusta. Seuraavan päivän pidän vapaata, jotta saan ajella rauhassa Las Vegasiin. Vegasissa on kaksi kierrosta ennen kotimatkaa. Olen juuri lähdössä Farmer Marketsiin Fairfax Avenuelle illallistamaan.
14.3. Los Angeles/Hollywood
Täällä siirryttiin kesäaikaan viime yönä. Tästä syystä taksi oli vartin aamulla myöhässä. Päätin mennä taksilla golfkentälle, kun en vielä ollut saanut jäljennöstä suomalaisesta ajokortistani. Se on tuloillaan. Ensin taksi oli myöhässä ja sitten kuski otti 20 ylimääräistä. Se selvisi kotimatkalla golfkentältä, kun tulin toisella taksilla takaisin. Olin niin tuohtunut, että tein siitä pienen numeron täällä hotellissa ja he lupasivat raportoida siitä taksiyhtiölle. Olin niin tuohtunut, etta golfkierroksen jälkeen käytyäni suihkussa ja vaihdettuani vaatteet lähdin Farmer Matketsiin bussilla (en eilen tarkoituksesta huolimatta saanutkaan lähdettyä). Kävelin Hollywood Avenuelle ja odottelin vartin, etta numero 217 bussi tulee ja hyppäsin kyytiin. Kyyti maksoi taalan ja matka kesti puolisen tuntia.
Mikäli kiertoajelulla eilen oikein ymmärsin, maanviljelijät pitivät aikojen alussa kojujaan teiden varsilla. Jossain vaiheessa muutama farmari vaurastui, kun maatilalta löytyi öljyä. Sen seurauksena he ostivat maatilkun jossa maanviljelijät voivat myydä tuotteitansa. Tänä päivänä tuo tilkku on iso ostoskeskus lukuisine ravintoloineen, Farmer Market. Kävelin alueella ja lopuksi kävin syömässä korealaisessa ravintolassa tai pitäisikö sanoa kojussa. Ruoka oli hyvää ja naapurikojusta sai tilattua kyytipoikaa. Alue oli ihan pakattu täyteen ihmisiä ja etenkin perheitä näkyi paljon, vietetäänhän sunnuntaita tänään. Palasin Hollywood Avenuelle samalla bussilla. Kävin vielä Kodak keskuksessa katsomassa, jos muksuilleni löytyisi tuliaisia.
Jätin ihan tarkoituksella tämän päivän parhaan asian viimeiseksi. Tänään tuli tulosta. Kallialan Villelle terveisia, nyt kulkee jo avauksetkin ja pitkät raudat. Pelasin yhden vajaasta 20 Los Angelesin kaupungin omistamasta julkisesta golfkentästä. Burbank Bulevardilla sijaitseva Balboa Golfkenttä oli yksinkertainen puistomainen kentta. Kaikki kikkailut ja jäynät oli jätetty pois. Väylät olivat suoria ja puiden reunustamia. Puista ei ollut metsäksi, siellä ei arvannut käydä edes ”k…la”. Out of boundseja oli jonkin verran, lähinnä kuitenkin erottamassa kenttää toisesta kentästä. Sää oli aivan hermeettinen. Aurinko paistoi, lampoa oli yli 20 astetta. Tuulta oli sen verran, ettei tarvinnut hikoilla.
Kierros oli melkoisen dramaattinen, enkä nyt puhu omasta tuloksesta. Pelasin kaksi kestaa vanhemman Jerryn, T-paitamyyntiedustaja Michaelin ja tempperamenttisen Davidin (fucking, goddammn, fuck, fuck...) kanssa. Davidilla ei peli kulkenut ja siita saivat muut kärsiä. Michael siitä muutaman kerran huomautti ja kerran Jerrykin. Mitään ei tapahtunut. Kunnes väylällä yhdeksän David avasi outtiin ja päästi jo normaaliksi tulleen kiroustulvan, hakkasi mailalla bägiään ja kiljui, että nyt riitti, hän voi lopettaa nyt. Michael totesi vain, että meille kylla sopii. Siitä alkoi sellainen huuto, että naapuriväylilläkin pysähdyttiin kuuntelemaan. En ole koskaan kokenut, etta golfpelaaja olisi uhkaillut kanssapelaajaansa ja sanonut kietovansa draiverin tämän kurkun ympärille. Ei tämä kuulemma ole täälläkään tavallista. Davidin kanssa tosin on ollut vähän ongelmia aiemminkin. David pelasi väylän yhdeksän loppuun ja lopetti siihen. Olin aivan varma, etta hän käy paljon pienemmän Michaelin kurkkuun kiinni. Vau. Tällaista täällä isossa maailmassa.
Jerry oli niin vanha ja hento, että pallolle mennessään minulla tuli tunne, etta minun pitäisi tukea häntä. Sitkeä sissi. Pelasi autolla, mutta siita huolimatta olin varma, ettei han jaksaisi koko kierrosta. Jaksoi ja piti pelin tason samana koko kierroksen ajan. Itse pelasin tasaisen hyvin. Viimeistään chipilla korjasin bogeyksi tai pariksi. yYksi tripla, yksi tupla, loput pareja ja bogeja (netto 71). Kierrokelle tuli pituutta 6 400 yardia.
Kuullessaan kirjoittamastani blogista Golden Sun Golfin sivuille, Michel jätti käyntikorttinsa ja pyysi, että lähettäisin nettisivun osoitteen. Näin sovin myos ensimmäisen pelikaverini kanssa San Franciscossa. Vaikka he eivat suomea puhukkaan, halusivat he käydä tutustumassa blogiin.
Kuulin Michaelilta Las Vegasissa olevan golfkentän, jonka kaikki väylät on kopioitu British Openin kenttien väylistä. Mukana on mm. Road Hole Old Courselta St. Andrewsista. Harmi, kun en sitä entuudestaan tiennyt. Ensi kertaan.
Huomenna aamulla, kun heräilen, lähden kaikessa rauhtassa kohti Las Vegasia. On aivan luksusta, kun ei ole mitaan kiirettä.
 |
|
