|
|
 |
|
|
|
12.3. Los Angeles/Hollywood
Aamulla pelasin Pebble Beachin. Avauksessa oli vastaava tunne kuin aikanaan avatessani St. Andrewsin Old Coursea. Kutinaa. Jännitystä. Niin paljon olin Pebblen kentästä kuullut. Ei kenttä pettänytkään. Ensinnäkin kaikki puitteet on rakennettu kentän ympärille. Majapaikoista The Lodge sijaitsee aivan kentän ytimessä. Toki se on myos hinnaltaan kalliimpi kuin Spanish Inn, jossa yövyin.
Keli oli myös perinteiden mukainen. Satoi suurimman osan kierroksesta ja tuuli oli kohtuullisen kova. Pelasin kolmen muun pelaajan kanssa. Heillä kaikilla oli caddie mukana, josta on apua kierroksen aikana, etenkin greeneillä. Greenien lukemisessa on ollut valtavia ongelmia, olenkin yrittänyt vain putata suoraan sisään välillä onnistuen ja välillä ilman menestystä. Bob, pelikavereistani vanhin, on paikallisia, ja pelaa Pebblen nelisen kertaa vuodessa. Tom on Losista kotoisin ja oli viettämässä pitkää viikonloppua vaimonsa kanssa. Timonthy myös Losista ja täytti tänään 16 vuotta. Kaikilla singelitasoitus. Lisäksi Timonthyn mukana seurasi perhettä ja sukulaisia kahdella golfautolla. Pelasimme 6 400 yardin mollukoilta.
Kaksi ensimmäistä väylää meni kyntäen. Liikaa yritystä. Sen jälkeen annoin golfautoni pois ja kävelytin bägiäni. Peli parani heti, kun pääsin muun ryhmän tahtiin. Neljännellä väylällä pääsimme meren ääreen. Peli olosuhteiden osalta vaikeutui heti huomattavasti. Kuutos väylä oli ensimmäinen monsteri. Par viitonen hurjaan ylämäkeen kolmannella lyönnillä. Seuraavana olikin legendaarinen par kolmonen aivan kielekkeen päässä, vajaa 100 yardinen. Avasin rautakasilla!! ja pääsin perille.
Seuraavana toinen monsteri, par nelonen, joka avattiin korkeintaan puu kolmosella. Driveri menisi jo pitkäksi rotkoon. Kakkoslyönnille jäi vielä matkaa. Neljästä pelaajasta kaksi sai tuloksen tälle väylälle. Kierroksemme ainoa birdi osui minun kohdalleni väylällä 12, par kolmonen noin 190 yardia. Viimeinen monsteri oli väylä 18. Par viitonen, vasemmalla puolella meri ja oikealla villoja. Muutenkin kenttä puikkelehti osin villojen välissä. Tänään en päässyt puutarhaan.
Greenit on vuorattu bunkereilla ja muutenkin kooltaan ovat pienehköjä, joten niille tuleminen on vaikeaa. Erityistä huomiota pelin vaikeuttamiseksi on tehty juuri lähestymislyönneille. Tosi haastavia lyöntejä etenkin 200 - 150 yardista. Alun kyntämisestä huolimatta peli kulki kohtuullisen hyvin (netto 82).
Kierroksen jälkeen vaihdoin kuivat vaatteet ja otin suunnan Los Angelesiin. Kahvin nappasin mukaani. Aamulla olin syönyt croissantin kahvin kylkiäisenä. Ajattelin syöväni matkalla. Olin aamulla jo tankannut. Matkalla kuulin, etta ystäväni Mr. Nilson onkin Losin sijaan Helsingissä. Työt haittaavat harrastuksia.
Matkaa oli noin 500 kilometriä ja ajattelin, etta voisin jopa yöpyä matkalla, jos väsyttää. Ei kuitenkaan väsyttänyt. Oli jano, nälkä ja vessahätä, mutta en malttanut keskeyttää ajamistani. Mahtavia maisemia, erikoisia paikkoja, suuria farmeja, rekka nurin (onneksi vastaan tulevien kaistalla; 10 kilometrin jono), välillä satoi ja matkanteko sujui hyvin. Mitä lähemmäksi Losia tulimme, sen kovemmaksi syke maantiellä muuttui. Hurjimmillaan noin 150 kilometriä ennen Losia, kun pimeassä ylitimme vuoriston, käytössä oli neljä kaistaa, ruuhka-aika ja kaikilla kiire. Nopeusrajoituksia noudatettiin ainoastaan rekkakaistalla. Navigaattorista oli iso apu. Muutoin olisi ollut työlästä yksin löytää perille. Navi toi nätisti hotellin ovelle asti.
Perille päästyäni huomasin, että parempi käyttää hotellin pysäköintiä (valet) 22 taalaa vuorokausi. Hotelli oli ensin säikähdys Pebblen viiden tähden jälkeen, mutta se on siisti ja sijainniltaan hyva perushotelli. Illallisen perusteella myös kana oli mainion makuista. Yhden miehen bändi viihdytti hotellin baarissa hotellin asiakkaita. Toki myös alhainen hintataso Pebbleen verrattuna on miellyttävä asia.
Nukkumaan ja huomiseen.
 |
|
|
|
